LIIKETALOUSTIETEEN YDINOPPIMÄÄRÄ

Liiketaloustiede tutkii nimensä mukaisesti liiketoiminnan taloutta. Lähinnä liiketalouden rahavirtoja joskin liiketoiminta pitää sisällään paljon muutakin. Keskeinen toimija liiketaloudessa on liikeyritys, jossa omistaja sijoittaa pääomaa, tavallisesti rahaa, tuotantovälineisiin tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi yhteiskunnalle. Markkinataloudessa yhteiskunta järjestää toimintonsa pääasiassa liiketaloudellisin periaattein.

Yrityksen toiminnan keskeiset elementit liiketaloudellisesta näkökulmasta ovat kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus. Kuitenkin siten, etteivät maksuvalmius ja vakavaraisuus ole mahdollisia ilman kannattavuutta.

Vaihdanta markkinataloudessa perustuu rahan olemassaoloon. Raha on vaihdon väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä. Tavaroita ja palveluja yhteiskunnassa saa siis rahaa vastaan. Liiketaloudellinen kannattavuus lasketaan rahavirroista. Tavaroiden ja palvelusten on pystyttävä tuottamaan sellainen rahavirta, että tavaroiden ja palvelusten tuottamisesta saatava korvaus, myynti, tuottaa suuremman rahavirran kuin tavaroiden ja palvelusten tuottaminen vaatii.

Liiketaloustieteen keskeinen kysymys onkin, miten järjestää yrityksen rahavirrat optimaalisesti siten, että yrityksen toimintaedellytykset turvattaisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Kannattavuus sinällään ei ole riittävä turvaamaan yrityksen toimintaedellytyksiä, koska rahan puute, heikko maksuvalmius, saattaa vaarantaa yrityksen toimintaedellytykset. Vakavaraisuuteen, omien pääomien ja velkojen suhteeseen pitää kiinnittää myös huomiota, koska vaihtelut kannattavuudessa edellyttävät puskurien olemassaolon.

Kannattavuuden keskeinen ongelma kulminoituu tuottojen ja kustannusten käsitteisiin, joiden erotusta voidaan nimittää kannattavuudeksi. Rahavirtoina ilmaistuna kustannuksena voidaan pitää sitä rahamäärää, joka joudutaan maksamaan ulos yrityksestä, jotta tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi tarvittavat tuotannontekijät saataisiin yrityksen käyttöön.

Kustannukset puolestaan jakautuvat kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Jako, jolla on kannattavuuden selittämisessä keskeinen merkitys. Muuttuvat kustannukset ovat kustannuksia, joiden määrä vaihtelee käytettävien tuotannontekijöiden määrän mukaisesti. Kiinteät kustannukset ovat kustannuksia, jotka aiheutuvat joka tapauksessa, vaikka mitään ei tuotettaisikaan.

Jako muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin on kannattavuuden ydin, koska itse kannattavuuskin on ajateltavissa siksi suhteeksi, mikä määrä tavaroita ja palveluksia pystytään tuottamaan tietyllä määrällä kiinteitä kustannuksia.

Mitä enemmän tavaroita ja palveluksia tietyllä määrällä kiinteitä kustannuksia saadaan aikaiseksi sitä pienemmiksi muodostuvat tavaran tai palveluksen kokonaiskustannukset. Kiinteät kustannukset ovat keskeisiä myös talouden heilahdellessa. Kysynnän laskiessa muuttuvat kustannukset saadaan välittömämmin hallintaan kuin kiinteät, jotka siis koituvat joka tapauksessa, vaikka ei tuotettaisi mitään.

Kiinteiden kustannusten vipuvaikutusta hyväksikäyttämällä yrityksen kannattavuutta on mahdollista parantaa paitsi suoraan myös epäsuorasti. Jos kiinteiden kustannusten vipuvaikutusta hyväksikäyttämällä yrityksen kannattavuutta on mahdollista parantaa riittävästi, se mahdollistaa myös velan vipuvaikutuksen hyväksikäyttämisen. Mutta joka tapauksessa kiinteät kustannukset ovat keskeisiä kannattavuuden näkökulmasta niin kannattavuuden parantajana kuin kannattavuuden heikentäjänäkin.